Peppiä ja Buddhaa tasapuolisesti

Meillä kaikilla on erilaiset kriteerit tapahtumia, asioita ja jopa toisiamme kohtaan.

Itseasiassa listaa voisi jatkaa maailman tappiin asti.

Oletan, että monella, kuten itselläni, on korkeimmat  kriteerit omaan itsen tekemiseen. 

Me kiellämme itseltämme asioita, yritämme saavuttaa enemmän ja suoriutua nopeammin määrätynlaisista asioista.

Osin elämme ohjeiden mukaisesti, jopa toisten ajan määrittelyn mukaan. 

Sanompa vaan: Voi meitä poloisia

Osaamme kyllä olla armollisia perheenjäseniämme, jopa rakkaita karvaturrejamme kohtaan, mutta miten on sen pienen ja ahkeran oman minän laita? 

Eikö se ole jo saanut riittävästi ruoskaa omasta takaa?  

Jokaisesta tehtävästä se on suoriutunut parhaan, sen hetkisen kykynsä mukaan…aivan kuten kaikki muutkin.   

Mitä sitten, jos pesukonetta ei laulatakaan joka ikinen päivä, tai jos tiskialtaan sylissä kellii aamu-ja lounaslautaset? 

Mitä se haittaa vaikka nurmikon ajelua siirtää päivällä, kahdella tai kolmella? 

Noista ja monesta muusta siirretystä asiasta ei kannata tehdä itselle pakkopulla-aikataulua.

Elämässä kuuluu olla myös niitä siirrettyjä tai jopa poistettuja asioita. 

Niitä voi myös joskus delekoida jollekin toiselle, ja antaa sen oman häntäpään levähtää vaikkapa riippukeinussa tai nojatuolissa,

ja ihan vaan hiljakseen maistella matelevia minuutteja ja antaa ajatusten soljua. 

Rekisteriseloste ja tietosuoja

 

Leposyke rauhoittaa mielen ja kehon. 

Asioiden oikea tärkeysjärjestyskään ei aina ole niin vakavaa. 

Meidän on syytä opetella vähän Peppi Pitkätossun-mallisia irtiottoja. 

Paistaa lettuja pihalla ja nakella niitä paistinpannulla ympäri, kirmata huoneessa pienten lasten kanssa ja siirtää minuuteilla sitä iltaruokailua. 

Uskon että jokainen meistä ansaitsee pienen Peppihetkensä.

Ja vaikka näin tapahtuisi monenakin päivänä viikossa, niin eipä tämä maailmankaikkeus siitä hätkähdä.

Istu tai leiki kuten lapsi, ja ala elää myös itseäsi varten. 

Mieti mitä SINÄ haluat tehdä ja milloin SINÄ haluat levätä?

Onko ainoa mahdollinen etenemistapa juosta sydän vereslihalle?

Se, että rohkenet kiivaimman hetken keskellä istahtaa ja miettiä minkä takia sinä juokset ja suoritat kaiken yli “laitojesi” on jo huikea kiinnostus oman hyvinvointisi kannalta.

Nimittäin virheet ja vääränlaiset päätökset vähenevät kun eteneminen tapahtuu luonnollisessa tahdissa.

Loppupeleissähän  sinä olet se, joka määrität oman tahtisi, ei kukaan muu. 

Ota aikalisä, ja ole kuin sillalla, jossa näet molempiin suuntiin…kiireeseen ja täydelliseen lepoon. 

Istu välillä vaikka Buddhamaiseen asentoon,laita jalat ristiin ja lepää.

Etsi itsellesi harmoninen olotila, viivy kehosi sallimissa rajoissa ja kunnioita niitä.

Karsi pois KAIKKI turhat tärkeät “juoksuttajat”elämästäsi, ja nosta esille vähemmän arvostettuja (ehkä moitittujakin) hetkiä…niillä rakentuu elämän mielekkyys ja eheys.

Anna aikaa itsellesi.

Ota yhteys omaan sydämeesi, sillä se  avaa levollisen laitumen ja tyynen mielen hanat.

Jännittämättä ja hosumattakin olet paras versio itsestäsi, ja se jos mikä on tärkeintä!

Se, minkälaisen kuvan itsestäsi luot välittyy ympärillesi.

Mitä luulet, onnistuuko tänään irtiotto edes hetkeksi,

tai edes niiden keskinäinen balanssi?

Se ei loppupeleissä ole kovin vaikeaa, siihen tarvitaan vain tahtotila ja päätös.

 

 

 

 

 

Kiitos, kun jaat postauksen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.