Suhteessa itsesi kanssa-voiko minäkuvan rakentaa uudelleen

 

Oletko sinä hyvässä suhteessa itsesi kanssa?

Oletko tyytyväinen päivittäisiin askareihisi, menoihisi?
Oletko täysin avoin mielipiteissä ja tavoissa joilla osallistut keskusteluihin?
Oletko vapaa olemaan sinä, ja suhtaudutko itseesi rakastavasti?
Voiko minäkuvan rakentaa uudelleen?
Itsen ymmärrys elämän kaikilta osin, niin valinnoissa,sanoissa kuin teoissakin näyttelee suurta osaa koko elämän oppimisen prosessissa, sillä niiden kautta löytyy avain, joka vie myös ympärillä olevan maailman merkityksen löytämiseen.
Sen avulla voimme “lajitella” ja priorisoida jälkiä, joita olemme keränneet ja ympäristöstämme, sekä selviytyneet että kompastuneet, useastikin, ja ikävä kyllä myös hukanneetkin sen perimmäisen minän.
Aikamoinen bumerangi, sitähän me kaikkine tapahtumineen olemme.
Se pieni ihminen, joka uskoi ja luotti kaikkeen mitä aikuiset sanoivat, kantaakin kenties liikaa turhia asioita mukanaan.
Tietysti suurin osa noista aikuisista toimi sen mukaan, miten parhaakseen katsoivat ja mihin itse uskoivat.
Näin se elämän pyörä rullaa…sukupolvelta toiselle.
Kuitenkin ensisijaisesti sinun tulisi olla suhteesi itsesi kanssa, ettei sitä minäkuvaa tarvitse kokonaan rakentaa uusiksi. 
Olemme myös oppineet halun miellyttää läheisiämme, joko saadaksemme huomiota tai rakkauden puutteeseen silityksiä,
mutta jostakin kumman syystä olemme kasvaneet kiireen ja suorittamisen rytmiin. Valitettavasti läsnäolo on usein se ensimmäinen asia mistä joustetaan,
jotta voimme jatkaa suorittamista ja saada hyväksytyksi tulemisen tunteen.
Luonto on kuitenkin sitä mieltä että meidän tulisi myös pysähtyä, kuulostella hiljaisuutta ja olla ajoittain siinä samassa itsen rakastamisen tunteessa, mikä meillä oli syntyessämme, sen tilan pitäisi olla kaikilla ihan iholla ja siihen tilaan menemisen tulisi olla itsestään selvyys.
Emme pieninä kapalotyyppeinä pelänneet että rakkaus loppuisi, jos huutaisimme nälkäämme, emme oikeastaan pelänneet ilmaista mitään, sillä tiesimme mitä rakkaus ja itsen ilmaiseminen pienelle minälle olivat. Selviytyminen ja elämisen palo oli luonnollinen tila.
Ne olivat huomion herättäminen, koska nälkä, koska märkä vaippa, josta seurasi lämpö ja läheisýys, josta syvä rakkaudellinen ja lähes eufoorinen tila, johon oli niin turvallista nukahtaa. 
Kun nämä hoidettiin, me tiesimme että rakkaus oli läsnä ja se oli meille elämän suurin ja selviytymisen mahdollistava asia.
Vauvat ovat niin viisaita. 
Voi miten viisaita ne ovatkaan, kaikessa rohkeudessaan ja päättäväisyydessään. 
Monasti viisampia kuin me aikuiset.
Ihminen on ikuinen mysteeri, niin itselleen kuin muillekin.
Matka itseen on elämän pituinen oppikoulu, jossa arvosanat eivät koskaan ole lopullisia.
Ne muuttuvat kokemustemme ja käytöksemme myötä.

MINKÄLAINEN ON HYVÄ MINÄSUHDE ITSEEN?
Siis voiko minäkuvan rakentaa uudelleen? Kyllä voi.
Aloita vaikka ihan sillä että viipaloit vuodet, valitset sieltä ne hyvät asiat mitkä miellyttävät ja tuntuvat jo ajatuksen tasolla hyvältä, ja sitte toistepäin, myös ne huonot, jotka jo heti laittavat kehon ja mielen “varoitusmuudiin”. Sinulla ei saa olla kiire, kun keskityt tähän.
Me olemme kovasti toistemme rakentajia, ja meitä on maailma pullollaan, varmaan muistat tilanteita kun sinua on “näpäytetty/ohjeistettu/ tai moralisoitu” jostakin, mikä ei katsojaa miellyttänyt.
Kuitenkin faktaa on vain se, että kukaan ei rakenna toista, sillä  me voimme rakentaa vain oman minäkuvan.
Toisen mielikuva meistä ei ole todellisuus meille. Se on heidän maalaama kuva, joka lähtee taas sieltä heidän napansa kautta.
Tilannetta voisi verrata esimerkiksi siihen,  että et voi toisten puolesta laihduttaa, onnistua, rakastua tai jotain muuta vastaavaa.
Me rakennamme itse itsemme, niillä  “palikoilla” jotka meille osoitetaan tai itse koemme hyväksi rakennushetkellä.
Nykyään on yhtenä minäkuvan rakentajana vahvasti media pinkaissut esiin. Ai ai.
Se tuo meille roolimalleja paitsi käytöksen ja valinnan suhteen vaatteista- ja tuotteistakin, ja kaiken kukkuraksi se vielä kertoo miltä tulee näyttää. Heh heh.
Jos tämän päivän mediaa pitää uskoa, niin huonosti on asiat. Omakuva on silloin ulkoisesti rakennettu ja sisäinen minä on vain robottina…ei ihme että ihmisen mieli kulkee laidasta laitaan.
Sitä ei moni aikuinen saati kasvava itseään etsivä nuori ehdi hakea itseään, kun pitää kaiken aikaa toteuttaa sallittua mallia. Tämä ei voi tietää mitään hyvää.
Ne asiat mistä itsesi rakennat, tämän tarkastelun jälkeen, ovat perusta sille miten menet elämässä eteenpäin.
Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että aina voi rakentaa jonkin kohdan uudestaan ja tiputtaa jonkin pois….aivan kuten kiloja karistaisi, tai tekemisiä ympäriltään. 
Kahlil Gibran kirjoittaa veljelleen: Muistatko satua puusta joka muuttui nuorukaiseksi? Olen itse tuollainen noiduttu puu, jota pitää kiinni näkymättömät siteet ja joita myös näkymätön voima hallitsee. Eikä kukaan ole tullut vapauttamaan minua noista siteistä. Olen kärsivällinen ja onnellinen siitä, että elämässäni on ollut vaikeuksia, sillä toivon ne voittavani. Ellei niitä olisi ollut, ei olisi ollut työtä eikä taistelua ja elämä olisi ollut alastonta ja ikävää.
Gahlil Gibran saavutti päämääränsä, hänen sanansa jäivät soimaan ihmismieliin.
Helppoa tietä ei ole kellekään luvattu, mutta tyytyväisyys ja hyväksyminen oman itseen, valintoihin, jopa menneisyyden vaikeuksiin helpottaa oman minän löytymistä.
Oman itsen testaaminen onnistuu helposti, sillä ympäristömme on tulvillaan peilejä, joiden avulla voimme testata oman mielen tasapainoa, ja sitä missä tilanteissa ja minkä takia se horjuu sinne epämiellyttävyyden puolelle.
Jo antiikin Kreikassa filosofit pyrkivät näkökulman vaihtamisen avulla kehittämään kykyään säilyttää mielentyyneytensä missä olosuhteissa tahansa.
Niimpä elämässä eteen tulevien tilanteiden tarkastelu erilaisista – ja usein yllättävistäkin näkökulmista helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymsitä.
Toisten ajattelutavan ymmärtäminen ja omista pinttyneistä mielipiteistä luopuminen on paitsi merkki joustavuudesta, myös henkisestä sopeutumiskyvystä.
Sinä synnyit vahvana ja vahvana tulee sinun kulkea omaa tietäsi, omin mielipitein, omin päätöksin ja omana itsenäsi.
Sinä kyllä pystyt karistamaan turhat “roippeet” olaltasi, ….#näpäytys# #tostanoinvaan# jokaiselle asialle, mikä ei tunnu sydämessä hyvältä.
Minä voin hiukan auttaa sinua alkuun esim. tämän ilmaisen 7 päiväisen haasteen avulla, jossa “ikäänkuin kartoitat” sitä mistä sinut on tehty.

Rekisteriseloste ja tietosuoja

Ylläoleva haaste antaa osviittaa sinusta sinulle, ja on siis aivan MAKSUTON! KLIKKAA KUVAA ja testisi alkaa.
Varaa kuitenkin aikaa ja keskity siihen mitä teet.
Ryhdy nyt suhteeseen itsesi kanssa ja pidättäydy siinä niin lujasti kuin vauvana tarrasit äitisi rintoihin kiinni, hyvä elämä on kiinni päätöksistä ja palavan elämän voimasta.
Sinä voimaannut, ennen kuin huomaatkaan.
Minä haluaisin kuulla sinulta mitä mieltä olit tästä blogitekstistä, joten laitatko alle omin pikku kätösin mielipiteesi.
Kiitos.
 

Herättikö tämä sinussa esiin oman alkuperäisen voimasi?

Miltä se tuntuu ja mitä luulet, onko se pysyvää?

 

 

Kiitos, kun jaat postauksen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.