Osaatko sinä maistaa elämän tarjoamaa totaalivapautta kaikesta?
Irtiottoa viisareiden ja metelin seurasta?
Kulkea Pyhän keskelle….luontoäidin lempeään helmaan, asettua sen äärelle ja kuunnella kuinka hiljaisuus kunnioittaa läsnäoloasi?
Istahtaa mättäälle ja avata itsesi rintapieliä myöten kaikelle kauneudelle, ja hengittää sisään kaikkea sitä mitä ympärilläsi on?
Ymmärtää ja oivaltaa että vaikka maailmassa tapahtuisi mitä vain juuri käsillä olevalla hetkellä, sinä pysyt läsnäolevassa tilassa.
Tilassa, jossa kaikki pahuus, rikollisuus, eriarvoisuus, mielipiteet, negatiiviset kommentit ja loan heitot ovat jossain toisessa todellisuudessa.
Jonkun toisen maailmassa.
Ei sinun, eikä tämän luontoyhteyden.
Teidän keskinäinen energia sulautuu yhteen ja luo kemian, jossa molemmat tuntevat yhtä syvästi ja kunnioittavasti toisiansa kohtaan.
Ehkä juuri siksi nuo linnutkaan eivät pyrähtele pelkoenergian avulla kauemmas ja kavahda sinua.
Ne tuntevat rakkaudellisen energian läsnäolon, eivätkä ole menettäneet sitä taitoa.
Mutta nyt, sinä olet asettunut äitimaan pehmeään ja avaraan syliin.
Tilaan, jonka nimenä on rakkaus, tässä, juuri tässä on tärkeää vain yksi asia, läsnäolosi, joka luo pyhän hetken tähän tilaan.
Tilaan, jossa voit luovuttaa kaikki ikävät asiat yltäsi sanomatta sanaakaan.
Tilaan, jossa tiedät että jokainen elävä, energinen luonnon kappale ymmärtää, ja kokee samat ajatukset kanssasi.
Tähän tilaan mahtuu vain kaikkein alkukantaisin energia, energia jonka avulla kykenit pinnistämään ihmisen alkuna tähän suureen ja eriskummalliseen maailmaan.
Rekisteriseloste ja tietosuoja
Olen varma, että kykenet tunnistamaan itsessäsi tapahtuvan energiamuutoksen luonnon helmassa.
Näissä helmoissa voit mietiskellä ilman huolia niitä oman elämäsi vaikeuksiakin. Täällä ne eivät vyöry yllesi ja litistä sinua allensa.
Luonto osaa silitellä niistäkin pois suurimmat rypyt.
Jollet koskaan ole kokeillut huolien jakamista luonnon helmaan, suosittelen sitä vahvasti.
Voit jopa nimetä jonkin kiven, puun tai muun paikan voimapaikaksesi, ja käväistä siellä/siinä muutamia kertoja…tämä on sydämellinen suositus myös koirapojaltani.
Metsässä voit myös muistella niitä onnellisia hetkiä, joiden seuraan on aina silloin tällöin hyvä sukeltaa, täällä ne saavat lisäkseen ripauksen taikahelmiäistä.
Sinulla on omat tuntemukset hyvistä kuin huonoistakin asioista, ja kun niitä pääsee jakamaan, niin juuri silloin elämään asettuu pyhä hetki.
Pyhä siksi, että jokainen joka avautuu tuntemuksistaan/kokemuksistaan on sillä hetkellä täysin avoin, ja tämän luontoäitikin tietää. Tämä toteutuu myös miettimällä.
Tätä pyhää hetkeä on syytä kunnioittaa
Ja juuri näin luonto tekee, se on aina avoin, vilpitön ja läsnäoleva.
Toivon että ympärilläsi olevat ihmisetkin tämän sisäistäisivät, sillä sitä syvempi pyhä hetki on kyseessä, mikäli kyseessä on ikävä asia, sairaus tai tapahtuma, joka on jättänyt ikuiset arvet.
Myötätuntoinen läsnäolo on kuin balsamia sydämen haavoihin.
Minä arvostan sinun pyhiäsi ja uskon sinun arvostavan kanssaihmistesi pyhiä hetkiä.
Ei niitä usein ole tarjolla, pikemminkin niitä pidetään piilossa.
Syynä voi olla joskus vanhat tapahtumat ja sitä kautta vähättelyn tai loukatuksi tulemisen pelko.
Joku saattaa sivumennen jossain asiayhteydessä mainita ventovieraallekin hänen kipeän kokemuksensa.
Siitä tietää, että vaikka tämä asia on mukana, se ei enää määritä häntä täyspäiväisesti, mutta tuo maininta vapauttaa hänestä ko energiaa, tai ainakin palan siitä muistosta.
Saattaa olla niinkin että se on ensimmäinen kerta, kun henkilö saa sanottua asian ääneen, ja silloin hän on saanu solmun avatuksi.
Kummin vain, mutta se on AINA :
- Pyhä
- pieni
- hetki
Arvostus toisia kohtaan on mennyt enenevässä määrin “lokamedian” ohjaamaan suuntaan, etsitään sitä likaista tarinaa….ja ylistellään ulkoista kauneutta.
Uskon, että tähän tulee näkyvä muutos.
Luontainen kauneus on rikkaus, joka esiintyy teoissa, sanoissa, läsnäolossa, auttamisessa ja avautumisessa..
Kaikissa arvosteluissa onkin hyvä pidättäytyä samoilla linjoilla kuin taideterapian parissa työskennellessä, jossa keskitytään olennaiseen,
eli hyvän etenemiseen, ja siihen, että huomioidaan ne pienetkin eteenpäin vievät asiat, sillä liian usein ne jäävät isojen myllyjen alle.
Onko sitten mielessä suurennetuilla asioilla on merkitys tulevaisuuden kannalta?
KYLLÄ.
Sillä ne juuri luovat pelkoja tai kannattelevat unelmia. Sinä valitset.
Kuka tietää mihin suuntaan maailma muuttuisi, jos kaikki katsoisimme katsoa toisiamme hyväksyvästi?
Ole siis pyhien huipuilla toisten seurassa, sillä ne hetket puolin ja toisin kannattelevat, paitsi toisianne myös monien asioiden yli.
Jollet pääse metsään, voit aina mielikuvissasi tehdä sinne retken. Tämän taidon osasit jo lapsena, nyt vain pinnistät hiukan, kyllä se palaa mieliisi.
