…ja sen tuo tekee todella sykkivällä sykkeellä….
Oletko sinä niitä ihmisiä joilla on aika ajoin “tulenpalavakiire”?
Elämä suorastaan tulvii asioita, joista saa olla kiitollinen, mutta liian harvoin sitä malttaa pysähtyä niiden äärelle.
Silmät, kädet ja jalat toteuttavat sokeasti samoja mekaanisia asioita. Arjen toiminnot massautuvat suorittamisiksi.
Suoritan sitä, suoritan tätä, suoritan tuon…kunhan vaan saan kaiken suoritettua, jotta voin kellahtaa ja nukkua väsymyksen pois.
Sama toistuu, joka päivä.
Huh huh, “Hyvin koulutettu” kiire syö kaiken pikku hiljaa, sille kelpaa myös autot…
Arkiväsymys kehossa odottaa aina malttamattomasti viikonvaihdetta…ja suorituksia tehdään aina sitä odottaen.
Useimmat ihmiset ovat niin kiireisiä tekemään asioita, jotka heidän mielestään pitää tehdä, ettei heillä koskaan ole aikaa miettiä, mitä he haluavat tehdä. – Kathleen Winsor
Varmaan muistat miltä tuntuu, kun keho on vajavaisesti “hereillä”, eikä kykene muuhun kuin, silmät puoliummessa-sinne päin- tekemiseen.
Sama tilanne sinulla on silloin, kun kiitollisuuden tunne on pikkasen vierähtäny sivuraiteelle.
Näet/huomioit vain osan ympärillä olevista asioista ja fokusoidut vain samaan olennaiseen arjen putkitaktiikkaan, vaikka ympäristö yrittää herätellä sinua huomioimaan enemmän.
Kenties kaipaat pientä herätysbuustia.
No, sinua on kuultu.
Arki on hyvää, kun siitä löytää hyviä asioita. Blaa blaa, niinkö?
Arki ei uuvuta, kun rutiinien keskeltä poimit jonkin asian, joka ei ei ole kaikkialla itsestään selvyys. Blaa blaa, taas tätä samaa?
Niin. Ajatella.
Kuinka monta kertaa siitä pitääkään meitä jokaista muistuttaa?
Todella monta kertaa, sillä ihminen on tapojensa orja.
- lentokahvit
- juoksulounas
- ystäviä “tavataan” somessa
- pikasuihku
- työkiireet
- ym. esim miten monta kertaa siirrät puhelua vanhemmallesi, kun on niin “kiire”? Huomenna, ylihuomenna soitan jne
-
Kiire juoksuttaa ja syö kehoa, sisältä käsin…se ei kumarra eikä kunnioita ketään. - Kiireistä työpäivää voi helpottaa esimerkiksi muutaman minuutin mittaisten mikrotaukojen avulla.
- Kiirettä voi opetella hallitsemaan keskittymällä omiin pysähdyksiin, sanoo kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntija
sekä yritys-ja mentaalivalmentaja Jaana Hautala.
Jos haluamme koko ajan tehdä töitä enemmän, kovempaa ja paremmin, saatamme unohtaa,
että kiireen keskellä täytyy myös pysähtyä.
Kun mielemme jää kiinni kiireeseen, se myös kaventuu ja esimerkiksi keskittymis- ja päätöksentekokykymme heikkenee,
Hautala kertoo Turun Sanomille.
Olemme kiireisiä, koska emme puolusta aikaamme. Emme suojele aktiivisesti itseämme, perheitämme, ja annamme muilta ihmisiltä tulevien odotuksien ja pyyntöjen määritellä itsemme ja oman ajankäyttömme rajat.- Jussi Ruokomäki
Ei se pelkkä työssäoloaika tee kiirettä, mutta se luo sille hyvän alustan kehossasi. Keho muistaa ja yrittää aina parantaa suorituksiaan.
Olisiko siis muutoksen aika?
Hyppää edes hetkittäin pois arjen putkesta…pysähdy, katso ympärillesi tai mieti jotain tilannetta tai henkilöä josta tunnet kiitollisuutta.
Kiitollisuuden ilmentymät vain odottavat huomiotasi.
Kiitollisuutta voi tuntea ja osoittaa eri tavoin Kun kiitollisuus valtaa mielesi, se tuo mukanaan tunteen, että sinä olet onnistunut harmonisoimaan jotakin tärkeää elämässäsi.
Kyllä vain.
Sillä on usein asiaa , jos vaan maltat hidastaa tahtiasi:
Hei, täällä kiitollisuus. Odotan että voisin asettua kehoosi ja hieman pöyhentää ja möyhentää kiireen rasittamia sisäelimiäsi. Haluaisin avata kehosi ja mielesi tukoksia, jotka kiire on sinulta sulkenut. Kiire ja minä emme oikein sovi samaan aikaan kehoosi, sillä kiire tahtoo että tahtisi pysyisi vähintään samanlaisena, ellei jopa kiihtyisi. Se nauttii vauhdin hurmasta, sillä se ei tunne mitään muuta tilaa, kuin mitä se itse on. Sinähän et ole kiire. Tiedän että et ole myöskään minunlaiseni, mutta samaan tilaan missä minä olen voit päästä helpostikin. Toiset jopa ovat oppineet tekemään minulle oman sopen kehoonsa. Haluaisin että tämän hetken lisäksi, voisin tuoda sinulle muiston tilanteesta jossa olet ymmyrkäisesti hyrissyt, hymyillyt tuntemattomille vastaantulijoille jopa niin, että he ovat ovat selkeästi "taipuneet" kysymysmerkeiksi. Niistä hetkistä minä nautin, sillä se näyttää kaikille että olen todella tehokas. Jospa siis laskisit kiireellisen hetken hieman sivuun, niin hivuttautuisin sisällesi ja tekisin kaiken minkä kykenen, jotta sinä voisit paremmin. Se on minun elantoni, minä täytän itseäni vain sisälläsi. Minä olen kiitollisuus ja pyydän sinua avaamaan minulle "oven". Ja hei, tiedän että sinusta ei tule minunlaistani kiitollisuutta, mutta voit ainakin nauttia siitä, minkälainen minä olen ja tuntea sen, miltä minä tunnun. Kun joskus tunnet että olet lopen kyllästynyt kiireen selkään, voin asettua hoivaamaan sinua pidemmäksi aikaa. Kutsu minua, sillä sinä päätät mitä kannat sisälläsi. Kutsu jo....
Kun näet ympäristössäsi kauneuden/merkityksen tai huomaat jonkin asian tärkeyden ja tunnet kiitollisuutta, olet poistanut kiireen olkapäiltäsi ja voit huokaista ja yrittää pysyä tuossa tilassa mahdollisimman pitkään.
Kiitollisessa tilassa tyytyväisyys lainehtii sisällämme, eikä sitä heilauta mikään ympärillä oleva asia. Itse kutsuisin ttuota tilaa samanmoiseksi kuin rakastuneena oleminen.
Tuossa hetkessä voit tiedostaa onnen läsnäolon.
Se voi olla vaikka kuinka pieni ja viipyilevä hetki…esimerkiksi pienen lapsen ohikiitävä lausahdus vanhemmilleen, jonka kuulet sivullisena.
Se voi olla koiran kääntyvä katse kesken lenkkiä…
Se voi olla niinkin ohikiitävä hetki, kuin istahtaminen aamusella, silmät vielä unihötöstä puoliluomisena keittiön pöydän ääreen höyryävän kahvikupin eteen ja huomata että sinulla on oma pieni hetkesi, Pieni, mutta sitäkin tärkeämpi hetki, sillä nyt sinulla on valta valita miten haluat päiväsi kulkevan. hierovat sisällesi valtavaa elinvoimaa.
Pienet hetket luovat sisimpään elinvoimaa
Ja mitä tuo elinvoima sisällämme tekee ja mikä se oikein on?
Kiitollisuus lisää elinvoimaa….. Se on samaa elinvoimaa, millä nuijapäänä (minusta mukavampi sana kuin sikiö) porskutit voitontahto silmissäsi ensimmäisenä “maaliin”.
Et muista? No et tietenkään, sillä ei kukaan muista omaa ensimatkaansa, mutta sillä elinvoimalla me onnistuimme ensimmäisessä haasteessamme.
Eli, nyt voit kuvitella miten suurella muudilla elinvoima kehossamme kutkuttaa. Ei se ole hävinnyt.
Tuota tilaa voi hyödyntää ja käyttää sen uusien asioiden eteenpäin viemiseen tai vaikeasta tilanteesta selviytymiseen. Ja ajattele miten suurta kiitollisuutta tuolla elinvoimalla voisit tuntea.
Tuohon tarvitaan vain yksi asia sinulta.
Päätös karistaa tuo liika kiire, jolle mikään ei riitä, ja ottaa kiitollisuus voimavaraksesi….juuri niinkuin nuijapäänäkin päätit mennä ja pyrhältää
Tuolla vimmalla selvitit tiesi omaan ensimmäiseen, lämpöiseen “yksiöösi”.
Minusta tuntuu että Kiitollisuus ja Elinvoima kulkevat usein käsi kädessä, kyllä kyllä.
Elinvoima saa koko kehosi kuplimaan kiitollisuudesta, ja kun tuon on kerran kokenut, sen kyllä muistaa, sillä elämän ääripäät säilyvät muistissa pitkään, jopa läpi elämän.
Muistakaamme siis tankata kehoomme tuota ikiaikojen poweria, sillä sen avulla mikään ei pysäytä meitä kulkemasta kohti omaa tyyneyden satamaa.
Voiko elinvoima olla muka hiljaisuudessa ja paikallaan olossa?
Ehdottomasti.
”Hiljaisissa vesissä ne isot kalat uivat!” -suom. sananlasku
Sitäpaitsi nuijapään tahtotilassa tehdään kaikkien aikojen ennätyksiä, myös kiitollisuuden mitatkaavassa.
Miten kiire syö autoa?
- Kiireestä pikahyppy entiseen elämääni, meillä oli nimittäin taksina vanha, ambulanssina toiminut auto, ja sanomattakin ymmärrät että ambulansseilla on aina tulenpalava kiire. Meille tultuaan autossa oli vähän väliä jotakin vikaa, joten eipä se kauaa ollut ajossa. Kiire oli syönyt sen sisuskaluja. Että kyllä sille kiireelle kelpaa kaikki, rouskista vaan!
Kaikki mikä kulutetaan nopeasti, kuluu nopeasti.
Myös ihminen.
Ja meillä on vain yksi tiimalasi, itse kullakin.
Kiitollisuus ei tietenkään kuulu autojen maailmaan, mutta sinun maailmaan se voisi kuulua.
Pysähdy hetkeksi ja mieti mitä asioita teet aina tukka putkella, kiireen vilkkaa?
Voitko kuvitella höllääväsi tuota toimintaa?
Ei muuta kuin tori.fi:n ilmoitus:
– Myydään hyvin koulutettu kiire!
Mikään työ ei karkaa, niille on aina oma aikansa.
Tunnistitko itsesi?
Ajattelitko hieman muuttaa kiireen kiristämää aikatauluasi?
