Onko sinulle oman mielen käyttö päivänselvää?
Tiedät ja tunnet, että toimit juuri niin kuin mielesi (tietoinen tai tiedostamaton) sinua ohjaa.
Olet ehkä kuitenkin joskus huomannut että kun sinulta on kysytty jotakin, alat pähkäillä vastauksen kanssa?
Ja mieleesi puikahtaa jonkun toisen mielipide tai luettu asia monta kertaa, jonka olet jo omaksunut itsellesi.
Toistot ovat tehokkaita, sillä ne ikäänkuin “syötetään” sisään.
Muistat varmasti kun olet joskus lukenut esimerkiksi kokeeseen kouluaikana.
Vai tuntuuko tuo “mielen käyttö” ehkä hieman vieraalta?
Kenties, mutta mitä jos mennään yhdessä pikkasen syvemmälle.
Pysythän mukana?
Joskus on hankalaa erottaa oman mielen ja opitun mallin ero, mutta tässä sinua auttaa aina se sisälläsi oleva tiedostamaton tietoisuus.
Älä tipahda vielä matkasta, sillä kerron sinulle lisää.
Tietoinen ja tiedostamaton mieli
Tietoinen mieli on se arkimieli joka on kasvanut ja oppinut asioita aika paljon ulkoapäin.
Se on juuri se, minkä opit ja otat käyttöön, kun alat miettimään siihen vastausta.
Tiedostamaton mieli on se, joka tuo esille jotain tärkeää, ja se pyyhkäsee paikalle kuin Manulle illallinen, sitä sinun ei tarvitse miettiä.
Ihan tosta noin vaan!
Ajattelematta!
Sen kanssa ei siis ajatella, se tulee ja tietää, eikä kysy minkä vastauksen haluat saada aikaan.
Se tietää että sinulla on päällimmäisenä se tietoinen mieli, joten sillä on usein tulipalokiire tupsahtaa esille,
jotta tuo päällepäsmäri ei ala kelata ulkoista kovalevyä.
Se selvittää sinulle monesti visaisetkin kysymykset ja ratkoo monet vaikeudet, kun vaan kuuntelet sitä, etkä hätiköi, epäile, punnera ja pähkäile sen tietotaitoa.
Tiedostamaton mieli on näkymätön, viisas ystäväsi, jonka ainoa päämäärä on edesauttaa sinua elämässäsi eteenpäin.
Se haluaa mahdollistaa sinulle levollisen ja onnellisen elämän.
Se on sen ainoa agenda.
Miten ihanaa tyyppiä kannat mukanasi.
Se ei leiki arpapeliä, sitä et voi muokata, manipuloida tai ostaa hiljaiseksi.
Lahjomaton tyyppi!
Se haluaa pitää sinut onnellisena.
“Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään.” – Marcus Aurelius
Se ei kuitenkaan mollaa tietoista mieltä, sillä silläkin on paljon asioita, jotka ovat tosia ja käyttökelpoisia…siksi se ei niihin sekaannukaan.
Jo ennen kuin opit puhumaan, opit myös myös näyttämään rakkautesi.
Osasit hymähdellä, kikattaa, näyttää kasvojesi kaikilla lihaksilla kuinka tyytyväisyys lepäsi sisälläsi.
Sinun ei tarvinnut pukea tunteita sanoiksi.
Miten viisas vauva olitkaan.
Opit myös ilmaisemaan huonon olon esiin tuomisen ihan kasvojen ja äänen avulla.
Omasit myös hyvän itsetunnon, siitä hyvänä esimerkkinä on kävelemisen opettelu.
Et hetkeksikään lakannut yrittämästä, siitä sisäinen mieli/usko/tieto piti sinut luottavaisena hyvään lopputulokseen.
Ja niinhän siinä kävi.
Sinä lopulta kävelit ja myöhemmin opit monia uusia asioita ja tapoja.
Ilmaisutaidon pienentäminen
Tänä päivänä ilmaisutaito on saanut uudenlaisia mittasuhteita.
Hymiöt korvaavat monia tunnetiloja ja sanoja, sillä kiire tai viitseliäisyys ovat esteenä parin sanan kirjoittamiselle.
Hymiöt ovat jossakin suhteessa palaamista sinne lapsuusmaailmaan, missä näytettiin pehmolelun avulla hymynaamaa tms.
Näyttää siltä että somehymiöt hyppii kielellisen ilmaisutaidon edelle somessa.
Onko se hyvä vai huono, riippuu vastaajasta, mitä sinä ajattelet?
Peräänkuulutan tässä ilmaisutaitoa, joka olis jossakin määrin hyvä palauttaa meidän kaikkien mieliin, edes niiden hymiöiden seuraksi.
Ei ole paljoa pyydetty, tiedän että ihmiset arvostaisivat kielellisiä viestejä.
Tänä päivänä mediat jakavat ihmisiä eri leireihin.
Tuosta johtuen monen kohtaaminen on usein pistävää, tuomitsevaa tai jopa välttelevää, poispäin kääntyvää.
Tämä aikaansaannos selkeästi liittyy noihin kasvoihin laitettaviin asioihin ja median toitottamaan agendaan.
On kuitenkin niin, että meille ihmisille toisen hyväksyntä on todella tärkeätä, olkoon vaikka ventovieraan ihmisen kohtaaminen, jossa yksiainoa kahdensuuntainen hymy voi muuttaa koko päivän odotuksen, ja hupsista, yhtäkkiä edessä olevat asiat muuttavat muotoaan.
Hymyyn on helppo pukeutua ja siinä on kevyt kulkea.
Vieraan ihmisen rakkaudellinen hymy tuntuu lahjalta, ja sitä se nimenomaan onkin.
Yhtä tärkeää on kokea yhteys, rakkaus ja läsnäolon tunne, sillä niiden viesti ei saavu vain hymiöitä painamalla.
Jokaisella meillä on sisäsyntyinen tarve tulla hyväksytyksi,
ja saada rakkautta juuri omana itsenään.
Meidän tulee päästä lähemmäs toista ihmistä ja unohtaa nuo monet “päällä vellovat asiat” ja niiden turha vouvaaminen ja vouhkaaminen.
Oma mieli saa olla juuri sellainen kuin se on, siihen ei tarvitse kenenkään sohasta.
Asiat ovat tänään niin kuin ovat, kenties huomenna jo aivan erilaiset,
mutta jokainen uskokoon siihen mitä pitää oikeana.
Niiden takia ei ole syytä nostaa niskakarvoja pystyyn, sillä tilanteet aina elävät ja kaikki muuttuu.
Tämän päivän tilanne näyttää monen ihmisen pelon joka piilottaa tuon sisäsyntyinen rakkauden, joka ei millään pääse ääneen.
Se on kuin sisimmän ilmaisumuodon vankilassa.
Pelon peitto on tarpeeksi voimakas, tukahduttaakseen myös monia iloisia asioita.
Oletko huomannut tätä ympäristössäsi?
Toivon että mahdollisimman moni viskaisisi tuon peiton olkapäiltään.
Tunteita ei aina tarvi sanoittaa.
Niitä automaattisesti sanoittamattomia tilanteita elämässä on jokaisella jonkin verran.
Muistatko sinä elämässäsi sellaisia tilanteita joissa et kertakaikkiaan voinut sanoa mitään, ettet olisi vaan rikkonut jotakin?
Uskon että jokainen on törmännyt koiraan joka nauraa...ikenet auki ja kaikki hampaat kiiltäen...hyvää ilmaisua!
Hyvänä esimerkkinä on lohduttamisen hetki, sillä monasti se pelkkä läsnäolo, ja se viesti minkä energioilla toiselle voi välittää on
ilmaisumuotona ja tukena riittävä.
Nuoret tarvitsevat meitä
Tämä kahtiajakautumisen maailma kuitenkin koskettaa eniten kasvavaa nuorisoa, juuri heitä jotka hakevat itseään ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa.
Medioilla on tässä suuri vastuu, enkä millään oikein usko, että he kaikki tiedostavat mitä aikaansaannoksia näiden asioiden jauhaminenja syöttäminen nuorissa saa aikaan.
Nuorille ei tule näyttää mitä mieltä pitää olla, pitää antaa heille rauha ja kertoa mahdollisimman rauhallisesti että tämä vaihe on ohimenevä.
Nuoret eivät halua valmiiksi pureskeltuihin muotteihin, vaan haluavat itse kokeilla,
todeta ja tehdä päätöksen omista asioistaan, niin vaikealta kuin se meistä vanhemmista kuulostaakin.
Antamalla tilaa, lasket irti mutta nuorta ei tarvitse jättää yksin.
Antaa heidän kuulostella sisintään ja tyynnytellä itseään musiikin keinoin, sillä tavoin he ovat lähimpänä tiedostamattoman ja neuvovan mielensä viisaudessa.
Pitämällä oman mielen maltillisena ja esimerkein voi näyttää kuinka pysytellä kaiken tämän tohinan ulkopuolella,
ja katsella tätä “maailmaa” ikäänkuin ulkopuolisena.
Rakkaus perustuu aina vapaaseen tahtoon.
Rakkauden ilmaisutaito on erittäin merkittävässä roolissa nuoren sisäisen maailman rauhoittamiseksi.
Sillä,
rakasta minua
on sinuun
minuun
meihin
ja erityisesti
nuoreen ihmiseen
kirjoitettu.
